Nuoruus, uskoontulo ja pilvinäky
Olen aina uskonut Jumalaan.
1980-luvulla otin isän ja äidin vihkiraamatun kirjahyllystä ja ajattelin mielessäni voiko tämä olla Jumalan Sanaa. Ja miksi Israel on koko ajan uutisissa, vaikka se on niin pieni maa.
Herra puhuu: “Minä olen Aabrahamin, Isakin ja Jaakobin Jumala”
Tämän tapahtuessa 1990-luvun alussa en vielä ollut tehnyt uskon ratkaisua Jeesuksen puoleen, vaikka olinkin jo lapsesta asti tiennyt siis Jumalan olevan.
Tilanne oli suorastaan järkyttävä ja vasta myöhemmin Raamattua luettuani löysin tälläaisen kuvaavan lauseen “kuin paljojen vetten pauhu”. Siltä se nimenomaan kuulosti.
Tuli pajon muutakin puhetta ehkä 5 minuutin ajan.
Pyöräilin tuolloin Raision keskustasta Haunisten teollisuusalueelle aikaisin aamulla. Olin siellä yhdessä tehtaassa kesätöissä.
Vaikka tiesin Jumalan puhuvan, en halunnut tuolloin kuulla.
Tämänkin tyylisen kohdan löysin jostain kohtaa Raamatusta myöhemmin, että kuulivat Jumalan äänen, mutta eivät halunneet kuulla.
1995 olin aivan pohjalla ja hirveässä masennuksessa.
Aloin silloin selailemaan Raamattua.
Tein uskonratkaisuni Jeesuksen puoleen eli annoin elämäni kokonaan Jeesukselle 2004 kevättalvella.
2004 kesällä olin keskellä päivää matkalla Pernosta – nyt jo edesmenneen isoäitini luota Turun keskustaan päin linja-autolla.
Istuin ikkunan vieressä vasemmalla puolella bussin takaosassa. Bussissa oli muutama muu matkustaja, jotka istuivat bussin etuosassa. Bussi pysähtyi Marlin / Leiraksen kohdalla tasoristeykseen valoihin, jossa on myös tien risteys.
Satuin katsomaan ylös taivaalle vasemmalle puolelleni. Taivas oli täysin pilvetön lukuunottamatta yhtä pilveä, joka oli kaksiuloitteinen, teräväreunainen ja valkoinen. Se oli sivuprofiili nuoresta – hieman laihasta lampaasta, joka juoksi vasemmalta oikealle, kohti aurinkoa Ruissalon suuntaan.
Bussi oli taosoristeyksessä useita minuutteja ja piirsin mieleeni kaikki ne hämmästyttävät yksityiskohdat, jotka näin tuossa kaksiuloitteisessa pilvessä: pää, silmä, korva, keho, etujalat, takajalat, häntä ja suu joka oli hieman hymyssä. Ainoastaan jaloissa oli hitunen epäterävyyttä niiden kärjissä.
Useat valokuvausta harrastaneet tietävät, että nopeasti liikkuviin kohteisiin saattaa tulla liike-epäterävyyttä, kuten käsiin ja jalkoihin, jos kuvataan henkilöä joka juoksee.
Bussin jatkettua matkaa Turun keskustaa kohti, pilvi alkoi pikkuhiljaa hajoamaan.
Koska pilvi oli teräväreunainen ja kaksiuloitteinen, en voinut käyttää yhtään omaa mielikuvitustani ja näin muodostaa näkemästäni jotain oman mielikuvitukseni tuotosta.
Tapahtumahetkellä seurustelin vaimoni kanssa ja kerroin tapahtuneesta hänelle heti.
Tämä tapaus muistuu edelleen usein mieleeni ja osoittaa Jumalan tahdon pelastaa eksyneet lampaansa ja että Hän myös varmasti vie meidät perille asti, Taivaan Kotiin. Tässä yksi lainaus Raamatusta aiheeseen liittyen:
“Sillä näin sanoo Herra, Herra: Katso, minä itse etsin lampaani ja pidän niistä huolen. Niinkuin paimen pitää huolen laumastaan, kun hän on lampaittensa keskellä ja ne ovat hajallaan, niin minä pidän huolen lampaistani,
ja minä pelastan ne joka paikasta, minne ne ovat hajaantuneet pilvisenä ja pimeänä päivänä.“ (Hesekiel 34:11-12)
Muistan noina aikoina kyselleeni Herralta, että olenko pelastunut. Pilvinäky antoi vastauksen.
Varjeltumisia
1995 olin siis täysin pohjalla. Mukana oli hirveä masennus runsas alkoholin käyttö ja tupakointi. Vasta silloin aloin lukemaan jonkin verran Raamattua.
Yhtenä päivänä lähdin Petäsmäestä polkupyörällä kohti Raision keskustaa.
Pyörän rengas vuosi, joten pakkasin pumpun muovikassiin ja pidin sitä hölmösti ohjaustangolla.
Vauhti oli kova ja tietysti tuo muovikassissa oleva pumppu meni etupyörän pinnojen väliin!
Kaikki tapahtui niin äkkiä.
Sen kuitenkin muistan, että olin pyörän selässä ja tajusin, että pidän ohjaustangosta kiinni ja olen ikäänkuin pystyasennossa vain etupyörän varassa hetken, kunnes liike loppuu ja takapyörä ja jalat osuvat maahan.
Sydämeni pomppi tuhatta ja sataa.
Pysyin pystyssä ja vauhti loppui kuin seinään, enkä loukannut itseäni millään tavlla, vaikka kyseessä oli iso miesten vaihdepyörä.
---
---
Vuoden 2019 kevättalvella ylitin maantien ja kaaduin selälleni keskelle täysin jäistä maantietä linja-auton eteen Turun Runosmäessä.
Tuntui kuin olisi höyhenien päälle pudonnut, vaikka oli vain todella ohut takki päällä. Takaraivokaan ei kolahtanut jäähän.
Lakki lensi päästä, ja jotenkin todella ihmeellisesti silmälasini löytyivät lippalakin sisältä kaatumisen jälkeen taitettuna kokoon ja täysin ehjinä.
Kiitos Jeesus! Aamen!
