EN VOI ENÄÄ VAIETA
Ollessaan perheensä kanssa lomamatkalla Lausannessa, Sveitsissä 1979 Viktor Klimenko, joka ei tuolloin vielä ollut uskossa, sai todistaa kummallista tapahtumaa. Lapset oli laitettu jo nukkumaan. Yhtäkkiä Klimenko kuulee viereiseen huoneeseen neljä ja puoli vuotiaan poikansa Aban huudon: "Suomalaiset ja venäläiset hyökkäävät Norjaan!". Klimenko kiiruhti katsomaan mistä mekkala johtui. Poika, joka oli kuin puoliunessa, alkoi kuvailla näkemäänsä eriskummallista unta. Jostain syystä Klimenko kirjoitti kaiken ylös ja kuvaili kummalista keskustelua.
9.6.1979 klo 22.15 Lausanne, Sveitsi
Aba näki unen.
Suomalaiset ja venäläiset hyökkäävät Norjaan. (Kuka hyökkäsi Norjaan?) Suomalaiset ja minä! Siellä oli korkeat muurit ja muurilla koreita torneja, eikä sinne voi kiivetä. (Minulle jäi sellainen mielikuva, että hän kertoi Pohjois-Norjasta.) Ja sitten ne norjalaiset taistelivat norjalaisia vastaan. (Miten niin, eikö venäläiset ja suomalaiset?) Ei kun, kato kun niillä oli siellä toisella puolella sellaisia "niin kuin venäläisiä". Ja taistelivat kauheasti kans keskenään. Suomalaiset on kovia jätkiä. Niitä ei ollut kuin kaksikymmentä ja norjalaisia kymmenen (miljoonaa) tuhatta. Niitä oli paljon, mutta suomalaiset on kovempia. Ruotsalaiset kyyristelivät siinä välissä. Me hakattiin ne kaikki lyttyyn. Ja Jumala auttoi meitä. (Missä Jumala oli?) Se oli pilven päällä ja se tuli sieltä alas ja auttoi meitä kun se oli niin kiltti. Ja sitten kaikki olivat kuolleet. Kaikki, lapset ja kaikki. (Eikö Suomi taistellut Venäjää vastaan?) Ei, kun venäläiset tulivat tänne taistelemaan norjalaisia vastaan. Kaikki maat jotka ovat Venäjän rajalla ovat pahoja. Nyt mä haluan katsoa lisää unta.
(Menin pois ja annoin hänen nukahtaa. Ajattelin palata hetken kuluttua kyselemään lisää. Hetken kuluttua herätin hänet. Tuskin hän oli edes nukahtanut. Tuntui kuin hän olisi puolihorroksessa ja joku puhuisi hänen suullaan. Oliko tapahtunut jotain uutta?)
Nyt me hyökätään venäläisten valleille, kun ne on niin inhottavia. Eihän se mitään, isi, vaikka sä ootkin venäläinen? Enkä mä enää jaksa kertoa tästä sodasta, enkä halua nähdä tätä typerää unta. Mä haluan nukkumaan nyt. Hyvää yötä isi kulta.
(Kirjoitin profetian koneella puhtaaksi ryppyisistä muistiinpanoistani 10. Kesäkuuta 1980, eli melko tarkalleen vuotta myöhemmin kun sen kuulin.)
Klimenkon mielestä oli hyvin erikoista, että vajaa viisivuotias poika, joka ei tiennyt sen enempää maantiedosta kuin maailmanpolitiikastakaan, osasi kuvailla tällaisia tapahtumia niin toden tuntuisesti.
Klimenko puhui palavasti poikansa näystä hengellisissä tilaisuuksissa. Vuonna 1985 hän julkaisi profetian ensimmäistä kertaa kirjassa En voi enää vaieta. Vastaanotto ei ollut, päin vastoin kuin Klimenko odotti, järin innostunutta. Klimenko koki joutuvansa enemmän tai vähemmän väärämieliseksi kokemansa kritiikin kohteeksi. Ja kun "omat koirat purivat" kasakka puolustautui sitäkin kiivaammin. Hän uskoi vankkumattomasti saaneensa tehtäväksi välittää varoituksen Suomen kansalle. Aikaa oli hyvin vähän. Vastatuulesta huolimatta hän seisoi profetian takana.
SINETTI
Juuri kun tilanteen luultiin rauhoittuneen Klimenko julkaisi poikansa sanoman uudestaan. Kimmokkeen hän sai 74-vuotiaan Saima Honkosen ihmeellisestä näystä.
Honkonen, joka ei tiennyt Klimenkon perheestä mitään oli 9. Kesäkuuta 1979, siis samana päivänä jolloin Klimenkot olivat lomamatkallaan Lausannessa, kokenut erikoisen ilmestyksen: Hänet oli viety seuraamaan tuntemattoman perheen lomamatkaa Sveitsin Lausanneen. "Sitten kuulin aivan selvästi sanan Lausanne. Sana Lausanne sanottiin aivan selvästi minulle", Honkonen kuvaili. Lisäksi hän osasi kertoa yksityiskohtia, matkan vaiheista, matkareitistä ja tapahtumista, joita Klimenko ei ollut edes julkaissut vuonna 1985 kirjassaan En voi enää vaieta.
Honkonen seurasi näyssä perhettä määränpäähän saakka. Hän kuvaili kuinka hämärässä huoneessa pieni poika yllättäen nousi sängyssään ylös ja alkoi profetoida hyökkäyksestä Norjaan. Isä kykki vieressä ja kirjoitti kaiken ylös. Honkonen näki näyssään kultaisilla kirjaimilla pojan nimenkin: Aba. "Ihmeellisesti se poika puhuikin: - voi että kun norjalainenkin oli kuin venäläinen. Pukeutuu venäläisen vaatteisiin. Ja sitten ne ruotsalaiset kyykkii ja kyyristelee siinä maansa rajalla, omalla puolella, pyssyjen vaiheilla. Tällainen näky on ihmeellinen lapsen suusta" , Saima Honkonen kertoi kasetissa, johon hän oli tallettanut näkykokemuksensa pian sen tapahduttua. Myöhemmin hän antoi kasetin Klimenkolle.
Viktor Klimenko koki poikansa näyn tulleen sinetöidyksi. Aika oli käymässä vähiin. Näky oli julkaistava vielä kerran Honkoselta saadun uuden yliluonnollisen vahvistuksen saattelemana. Se tapahtui 1992 kirjasessa nimeltä Sinetti. Olin paikalla kirjasen julkaisutilaisuudessa.
Kasakka itse uskoi asiaansa. Moni muu ei. Uudessa ilmapiirissä NL:n sorruttua Venäjällä pelotteluun suhtauduttiin entistä varauksellisemmin. Siinä määrin, että vajaassa kymmenessä vuodessa profetia jälleen joko vaiettiin kuoliaaksi tai yksinkertaisesti unohdettiin. Maailmanpolitiikkahan meni ihan eri suuntaan.
Mutta sitten alkoivat avautua itäblokin salaiset arkistot.
SALAINEN SOTA - LISÄVALOA NATON JA VENÄJÄN SUUNITELMIIN
Prahan sota-arkistot sekä DDR:n kansanarmeijan arkistot avautuivat lopulta tukijoille. Näiden ja eräiden muiden muistioiden myötä on julkisuuteen tullut tietoa, joka antaa aihetta Klimenkon pojan profetian uudelleen arviointiin. Arkistojen kätköstä ovat paljastuneet idän ja lännen kulissientakaiset puuhailut 70-luvulla ja vielä 80-luvullakin pohjolan suhteen.
Suomessa tiedot tulivat julki ensimmäistä kertaa YLE:n MOT ohjelman poliittisen toimittajan Olli Ainolan dokumentissa SALAINEN SOTA (ma 26.3.2001 klo 20:00). Emme ole pelkän muistitiedon varassa, sillä ohjelman sanatarkka käsikirjoitus oli pitkään luettavissa YLE:n internetsivuilta, josta otin sen talteen itselleni. Referoin käsikitjoituksesta seuraavassa Klimenkon pojan näyn kannalta olennaisimmat kokonaisuudet. Korostukset ovat omiani.
Ainola taustoitti aluksi miten osoituksena halukkuudestaan puolustaa Pohjois-Norjan strategisia alueita Neuvostoliiton kuviteltua hyökkäystä vastaan, Pohjois-Atlantin puolustusliitto NATO aloitti syyskuussa 1972 mittavat sotaharjoitukset pohjoisessa. Se harjoitteli kolmatta maailmansotaa, joka kuvitteellisen tilanteen mukaan oli alkanut Neuvostoliiton hyökättyä Suomesta käsin Pohjois-Norjaan!
Sotilasliitto NATOn viimeistellessä esikunnassaan "Strong Express" nimisen harjoituksen yksityiskohtia kolme korkea-arvoista suomalaisupseeria saivat kutsun Neuvostoliiton diplomaattiasuntoon Helsingin Töölöön. Illanvieton päätyttyä puolustusvoimien komentaja kenraali K. O. Leinonen ja pääesikunnan päällikkö kenraaliluutnantti Lauri Sutela poistuivat asunnolta, mutta isännät pyysivät kenraalimajuri Paavo Junttilaa vielä jäämään. He halusivat tehdä "erään ehdotuksen".
Ruokasali oli siistitty ja pöydälle oli avattu Suomen kartta. Ainolan dokumentti kuvailee koruttomasti, kuinka karttaan "oli piirretty ikään kuin uusi rajaviiva; suurin piirtein Oulu-Kajaani-linjalle". Kenraali Paavo Junttila oli järkyttynyt ehdotuksen kuullessaan, mutta onnistui kätkemään järkytyksensä. Koko ehdotelma kuulosti kuin sodanjulistukselta: "Neuvostoliitto hoitaisi rajaviivan pohjoispuolella olevan alueen eteläisin osan jäädessä Suomen armeijalle". TV-kuvassa kerrontaa siivitti Pohjois-Suomen, koko Lapin läänin, peittävä liehuva punalippu. Suunnitelman mukaan Pohjois-Suomeen tuotaisiin pysyvästi Neuvostoliiton sotakalustoa ja -joukkoja.
Junttila, Sutela ja Leinonen alistavat ehdotuksen presidentti Urho Kekkosen ratkaistavaksi, joka määräsi keskustelut aloitettavaksi. Huippusalaiset konsultaatiot käynnistyivät huhtikuussa 1972.
Poimin MOT:n käsikirjoituksesta vielä muutaman lyhyen sitaatin, jotka voidaan suoraan liittää Klimenkon pojan Aban profetianäkyyn. Käsikirjoituksessa kerrotaan:
"Neuvostoliitto paljastaa aikeensa. Se ei aio jäädä tyynenä odottamaan Naton iskua vaan haluaa pitää aloitteen käsissään. Se edellyttää hyökkäystä; yllätyshyökkäystä (...) Aina 1980-luvun lopulle saakka Neuvostoliiton ja Varsovan liiton sotasuunnitelmat perustuivat strategiseen suurhyökkäykseen (...) Junttilan muistiosta paljastuu Neuvostoliiton päämäärä kaikessa alastomuudessaan. Neuvostoliitto pyrki varmistamaan, että suomalaiset takaavat sille esteettömän kauttakulun tai jopa auttavat sitä, kun se hyökkää Norjaan (...) Neuvostoliiton sotilasdiplomatian päätavoitteena oli saada Neuvostoarmeijalle tukeva jalansija Pohjois-Suomeen. Sitä kiinnosti kaapata Lapin puolustus tavalla tai toisella itselleen, jolloin se olisi tuonut sinne joukkoja ja sotatarvikkeitaan. Se ei ollut koepallo, vaan vakava pyrkimys, johon se palasi myöhemmin uudelleen otettuaan sen ensi kerran esille vuodenvaihteessa 71-72. Yya-sopimuksen ja puolustamisen kanssa näillä ajatuksilla ei ollut oikeasti mitään tekemistä. Neuvostoliitto varautui tekemään Suomesta yllätyshyökkäyksen Pohjois-Norjaan."
JK: "Suomalaiset ja venäläiset hyökkäävät Norjaan," profetoi neljä ja puoli vuotias lapsi, joka kulissien takaisesta maailmanpolitiikasta tiennyt yhtään mitään. Aiemmin salaisina pidetyistä asiakirjoista on nyt paljastunut, että Neuvostoliitto oli todellakin valmistellut yllätyshyökkäystä Pohjois-Norjaan ja odotti suomalaisten auttavan tässä hyökkäyksessä!